Soijan terveellisyys on puhuttanut jo jonkin aikaa ja  keskusteluun sen puolesta ja vastaan törmää edelleen – ja se voi olla hämmentävää. Tofulla on vuosisatoja, ellei tuhansia, pitkät perinteet, ja sillä on ollut ja on edelleenkin keskeinen asema esimerkiksi länsimaalaisestikin terveellisenä pidetyssä japanilaisessa ruokakulttuurissa. Käytännössä tofulla on näissä kulttuureissa tehty jo useiden sukupolvien ajan kokemusperäistä tutkimusta, kun sitä on käytetty osana arkiruokailua. Nykytutkimuksen* valossa olemme vähintään yhtä vahvasti sitä mieltä, että laadukkaan, perinteisesti valmistetun tofun syöminen on täysin turvallista. Poikkeuksena tietenkin soija-allergikot.

Soijan terveellisyyttä tarkastellessa huomio on perinteisesti kiinnitetty sen sisältämiin isoflavoneihin. Ne luokitellaan kasviestrogeeneiksi, jotka voivat joissain määrin sitoutua elimistön estrogeenireseptoreihin ja tietyissä olosuhteissa niiden voidaan havaita käyttäytyvän ihmiselimistön tuottaman estrogeenin tavoin. Tämä ominaisuus on herättänyt keskustelua soijan isoflavonien mahdollisista fysiologisista haittavaikutuksista miehille ja naisille.

Suuri osa aiheesta tehdyistä tutkimuksista on toteutettu laboratoriossa (in vitro) tai esimerkiksi jyrsijäeläimillä, joiden ruoansulatuselimistö käsittelee isoflavoneja eri tavoin kuin ihmisen. Lisäksi eläintutkimuksissa on laajalti käytetty suuria määriä soijaa tai siitä eristettyjä isoflavoneja. Tuorein tutkimusnäyttö perustuu ihmisillä tehtyyn tutkimukseen (esim Messina, 2010 ja 2016) ja se tukee soijan turvallisuutta ja hyötyjä haittojen sijaan.

Tofu on mainittu myös Suomen ravitsemussuosituksissa (2014) hyvänä kasvisproteiinilähteenä.

 

Lähteitä:

Mark ja Virginia Messina, 2010; The role of soy in vegetarian diets

Mark Messina, 2016; Soy and Health Update: Evaluation of the Clinical and Epidemiologic Literature

Suomeksi aiheesta elintarviketieteiden maisteri (ETM) ja laillistettu ravitsemusterapeutti Johanna Kaipiaisen ylläpitämiltä Vegaaniravitsemus-sivuilta.