Tofulokki ja Aarnikotkat on kesän rennointa luomuhoppia

Meidän (ja teidän!) uusi suosikkibändimme on tässä: Aarnikotkat! Tämä helsinkiläinen rap-viisikko – Rumilus, Carlito, Leo G, MC Pösö ja Santana – ja heidän ajan henkeä peilaavat sanoituksensa ja soundinsa sekoittivat Jalotofun jengin pään.

Kuultuamme Aarnikotkien Tofulokki-biisin (Kotka on Kotka, 2017), oli sillä kellonlyömällä selvää, että Jalotofu ja MC-viisikko jakavat samanlaisen arvomaailman.

LGBT, pasifismi, luomu, lähiruoka, fillarit, hybridiautot, puistojooga, kierrätys, pihvit vegenä, raakakakut ja laavalamput.

Jep, osuu ja uppoaa.

Meidän oli vaan pakko virittää jotain yhteismeininkiä näiden huikeiden tyyppien kanssa, joten pojat starttasivat kesään valkoisella Jalotofu-biilillään, Karavaanarit-biisin kajahtaessa soimaan. Sitä ennen ehdimme heittää pojille muutaman kysymyksen, joihin saimme inspiroivan pohdiskelevia vastauksia. Lue haastattelu heti lyhyen intron jälkeen.

Taipuu vaikka mihin (niin kuin Jalotofu)

Aarnikotkien yhteistaival alkoi puistosta Helsingin Kalliosta vuonna 2011. Kokoonpanon tyyli on siitä lähtien taipunut vaikka mihin suuntaan ja sen kuvaileminen ei ole ihan helppoa. Se koostuu r’n’b:n, crimen ja gangstarapin elementeistä. Uusin EP, Sunlempipoikabändi ilmestyi maaliskuussa.

Biisillään Freestylebiisiremix sanavalmiit miehet pukevat tyylittömyytensä sanoiksi: ”Aarnikotkil ei oo stailii, ainoo staili mikä meil on on freestyle”.

Erittäin monipuolista, ”hottii luomuhoppii”! We like.

Haastattelu: lempipoikabändimme Aarnikotkat kesään Jalotofu-biilillä

Miten Aarnikotkat löysi nykyisen identiteettinsä?

– Ollaan alun perin neljän kaverin porukka Kallion lukion ajoilta. Digattiin samaa musaa. Leo G oli Carliton hyvä kaveri, ja liittyi sitä kautta joukkoon ja johdatti meidät treenikämpälle, josta tekeminen oikeastaan lähti liikkeelle kun oltiin 18-19-vuotiaita. Treenikämppä oli ratkaisevaa, koska alaikäisinä ei viitsinyt meluta jonkun kotona, kun porukat oli melkein aina kotona.

Aarnikotkat on nuoria, ajattelevaisia kalliolaisia poikia. Meidän tekemistä kuvaa se, että käydään keskenämme ja muiden kanssa paljon keskusteluita erilaisista meille tärkeistä aiheista (kuten siitä, miten paljon maapallon pinta-alasta on valjastettu lihantuotantoon). Näistä keskusteluista tulee aiheita sanoituksiin.

Aarnikotkat tekee rehellistä musaa. Me ei räpätä vaan autoista ja kelloista. Vielä. Ehkä sitten, kun niitä on.

Toim. huom. Pilkettä silmäkulmassa havaittu

Mitä kuuntelitte nuorempina ja miten tutustuitte rappiin? Mikä inspiroi nyt?

Leo G: Nuorempana kuuntelin klassista musaa ja Eurotrancea. Bomfunk MC kruunasi kaiken ja suunta oli siitä kohti suomiräppiä. Omana inspiraation lähteenä tällä hetkellä on erityisesti kokeellisempi rock-musa.

Carlito: 7-8-vuotiaana kuuntelin 50 Cent:iä, sitten glamrock-osastoa ja yläasteelle mennessä siirryin ysärijenkkirapin kautta suomiräppiin. Nyt kovia juttuja on uuden aallon suomiräp, US- ja UK-rap, johon on varioitu uusia soundeja ja esim tanssimusaa. Koko ajan varioituva skene kiehtoo.

Arttu: Tulin 2009 bäkkiin Suomeen Dubaista, missä elämä oli lähinnä koulunkäyntiä ja animea. Suomessa alkoi kiinnostaa ”pahojen poikien jutut” (graffitit jne) ja sitä seurasi luonnollisesti suomiräp. Inspiksen lähteinä on nyt old skool jenkkirap, vanhempi r’n’b, grime, afroswing. J. Karjalainen on tosi kova.

Santana: Olin yläasteella musaluokalla ja soitin rumpuja. Kuuntelin ja soitin kaikkea funkista progemetalliin sekä muuta kikkailua, kuten jazzia. Jenkkiräppi tuli aika hitaasti kuvioihin. Freestylesta tuli frendien kanssa yhteistä ajanviettoa, rap muutttui henkilökohtaiseksi ja lukion alussa suomiräppi oli kovin juttu. Inspiroidun luonnosta ja ympäröivästä maailmasta ja omista fiiliksistä ja visioista niihin liittyen.

Henri: Mulla on klassinen musatausta, josta musamaku kehittyi ensin jenkkirapin suuntaan (mm 50 cent) ja siitä suomiräppiin. Paleface on perhetuttu ja sain siltä kerran nimmarin. Siitä lähti innostus suomiräppiin. Jenkkirap vaikutti muhun taas kun asuin Jenkeissä, mutta suomiräppiluukutus jatkui myös. Tuuttimörkö oli myöhemmin samassa lukiossa ja pidettiin tosi tasokkaat Kallio Rap Battlet. Se lisäsi intoa tosi paljon. Inspis itselle tulee tästä kuplasta missä eletään.

Millaista on Aarnikotkien meininki?

– Tavoitteena on tehdä biisejä sellaisista aiheista, joista ei ole ennen tehty sanoituksia. Sellaisista asioista, jotka ovat meille tärkeitä, mutta kuitenkin jollain tapaa kaikille yhteisiä. Avoimuus ja vihreät arvot määrittelevät meitä aika pitkälti.

Jopa Aarnikotkina ollaan keskenämme tosi erilaisia. Arvopohja on samanlainen, mutta tapa käsitellä asioita voi olla täysin erilainen ja se rikastuttaa asioista keskustelua.

Media-alan opiskelijoina seurataan paljon kotimaisia ja ulkomaisia medioita ja meille on tärkeää jutella niistä bongatuista asioista erilaisten tyyppien kanssa, niin päästään lähemmäs totuutta. Sellaisten frendien, jotka elävät samassa kuplassa meidän kanssa, mutta myös sellaisten, jotka elävät sen ulkopuolella.

”Käynnissä on siirtymä tiedostavaan kuluttamiseen, enää se ole jotain tietynlaista tekemistä pienessä kuplassa. Asioita ei tehdä ääripään kautta eikä lihattomia ruokia esitellä välttämättä kasvisruokina, vaan vain ruokina ja tuttujen makujen kautta.”

Mikä tai kuka on Tofulokki? Mistä biisin idea kumpusi?

– Kuka vaan voi olla oman elämänsä tofulokki. Se on vähän kuin tämän tietyn kuplan laidalla elävä nuori, joka katselee sitä kaikkea vähän erilailla. Tofulokkius on tiettyä tiedostavuutta ja se jotenkin biisiä tehtäessä kulminoitui tofuun. Silloin tofu oli tulossa tosi isosti ja se oli se eka ja helposti lähestyttävin kasvisruoka. Ironisesti samaan aikaan ulkoministeri laukoi kaikkea vastakkaista kasvisruokapäivistä, fillarireiteistä jne.

Toim huom! Terkut Timo Soinille

Mitä havaintoja olette tehneet kasvisruokakulttuurista sitten Tofulokin?

– Nyt monissa rafloissa kaikki on saatavilla vegaanisena ja kaupat on täynnä oikeasti hyvän makuisia kasvisruokavaihtoehtoja. Se on tehty niin helpoksi, eikä kasvisruoka ole enää mitään erityistä piiperrystä tai vastaavasti elitististä oman egon pönkitystä.

Käynnissä on siirtymä tiedostavaan kuluttamiseen, enää se ole jotain tietynlaista tekemistä pienessä kuplassa. Asioita ei tehdä ääripään kautta eikä lihattomia ruokia esitellä välttämättä kasvisruokina, vaan vain ruokina ja tuttujen makujen kautta.

Mikä on Aarnikotkan ja Tofulokin välinen suhde?

– Kyllä hurja petokin voi syödä kasvisruokaa. Omalla tavallaan Aarnikotka on kuin jonkinlainen aarteen vartija ja se voi vaikka suojella Tofulokkia tai sen edustamia arvoja. Aarnikotkat on vähän kuin liike, eikä yhden hitin ihme. Vaikka se onkin ehkä perinteinen voimasymboli, sitä on ollut helppo ”meidännäköistää” ja pehmentää.

Artun kummityttö piirtänyt Tofulokin, se on tavallaan tämän päivän Aarnikotka.

Maistuuko kasvisruoka Aarnikotkille?

– Maistuu, todella hyvin. Ei olla varsinaisesti kasvissyöjiä, mutta monelle meistä kaupassa käyminen ja yleisesti ruoan ostaminen on pitkälti melkein automaattisesti vegeä. Esim Carlito ei enää ajattele erikseen, että ”tänään haluan tehdä vegaanista ruokaa”, vaan ruokaostoksilla käydessä kaikki vaan sattuu olemaan vegaanista. Ostaminen tai ostamatta jättäminen on keino vaikuttaa.

Kahvimaitokin on meillä poikkeuksetta kauramaitoa ja se maistuukin paremmalta. Jos esim koulun ruokalassa tarjolla on kasvisruokavaihtoehto, sen ottaa melkeinpä aina. Miksi ei ottaisi? Todennäköisesti sen tekemiseen on nähty enemmän vaivaa ja siksi se on todennäköisesti parempaakin. Mutta jos on tosi kova nälkä ja leivän päällä on juustoa, kyllä sen syö.

Kertokaa vakkariresepteistänne.

Carlito: Paistettu riisi tofulla on aina ollut suosikki, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Se on vaan niin hyvää ja helppoa. Pakastevihannekset, tofu ja valmiiksi keitetty riisi.

Henri: Oma lempparini on vegaaniset hodarit. Kaikki lähti lätkäillasta kaverin luona, jossa oli tarjolla tosi hyviä vegaanisia hodareita. Vegaanisia vietnamilaisia bánh mì -leipiäkin on jo melkein joka raflassa.

Arttu: Omia suosikkejani on perussafkat, kuten vegepaella. Laitan siihen ainakin sieniä, munakoisoa, kesäkurpitsaa, punasipulia, sitruunaa ja kurkuma. Hyvä riisi on tärkeää, ja ihan h****tisti oliiviöljyä.

Miten kasvisruoka sopii rapin imagoon?

– Hyvin! Se laajentaa räppiä uusien ihmisten pariin, mikä on tosi hienoa. Meidän linja ei ole koskaan ollut mikään asia edes muiden räppäreiden keskuudessa. Ei olla meidän sanoitusten pohjalta ikinä kuultu mitään negatiivista kommenttia tyyliin ”ai nää on näitä vegaaniräppäreitä”. Meistä kasvisruokamyönteisyys ja ihmisten neutraali reaktio siihen kuvastaa enemmänkin jengin tiedostavuutta.

Tofulokista on tullut positiivista palautetta, että se on uudenlaista meininkiä ja kolahtaa uudenlaiselle rap-yleisölle ja tekee siitä helpommin lähestyttävää. Se on tosi siistiä.

Kuka ajaa ja mihin Jalotofu-biili vie teidät kesällä?

– Henri ajaa, kuten lähes aina, ja Carlito ja Leo G toimivat kakkoskuskeina. Henri oli puikoissa myös 3500 kilometrin reissun Norjaan (vain yhdet sakot). Se on tarkkaa siitä miten ajetaan ja sanookin, että ”parhaiten menee kun ite hoitaa”.

Heti lähdetään Turkuun, jossa to 14.6. keikka Samppalinnassa ja siitä ajetaan samantien Sodankylän Elokuvajuhlille. Meidän reissuista muodostuu aina hyviä road trippejä ja varmasti poiketaan useampaan paikkaan ja pyöritään Helsingissä.

Miten pidätte tunnelmaa yllä tien päällä?

– Meillä on ihan omat rutiinit. Aina kun lähdetään liikkeelle tai saavutaan johonkin kohteeseen, laitetaan Samuli Edelmannin ”Karavaanarit” soimaan. Osataan sen sanat jo ulkoa ja siitä tulee aina hyvälle mielelle. Sen lisäksi meidän vakkariviihdettä on Levyraati, jonka hostina toimii yleensä Carlito. Tähän mennessä on kategorioina käyty läpi jo mm. Suomihitit, Eurodance, Cheekin tuotantoa, death metal ja lastenlauluja. Kaikista Levyraadeista on pistelaskennat tallella, ollaan kokeneita levyraatilaisia. Ehkä kesän lopussa tehdään Spotify-lista Levyraatien voittajabiiseistä?

Tämän kesän roadtripillä tunnelmaa voisi pitää korkealla myös oma Jalotofu-haaste. Eli mitä kaikkea keksitään tehdä retkiolosuhteissa matkaan mukaan lastatuilla tofuilla? Ei vain ruisleipää tofulla, kun sen kanssa kokkaaminen on oikeasti helppoa. Trangia testiin.

Mistä Aarnikotkat löytää viiden vuoden päästä?

– Stadionilta! Vaatimattomana tavoitteena on siis Stadikkakeikka ja oma levy-yhtiö. Tai sitten vaan Suomen haltuunotto, eli saada jengi löytämään Aarnikotkien keikoille ympäri maan. Musiikkitalon pääsali täynnä olisi myös tosi kova juttu. Tai koko perheen kokoelmalevy.

Kiteytettynä oman näköinen ja kuuloinen meininki, vieläkin enemmän, ja siihen sivuun omanlaista taustameininkiä, kuten tuotantoa. Uusia aluevaltauksia. Omavaraisesti, omaehtoisesti, omalla tyylillä.

Loppukaneettinne?

– Keep it organic! Keep it gangsta. Rauhaa ja rakkautta. F#ck beef. Nauttikaa kesästä!